Miksi vaihdoin puoluettani kristillisdemokraateista vasemmistoon?

Kuuluin aiemmin Kristillisdemokraatteihin ja sitä edeltävään Suomen Kristilliseen Liittoon. Nuorempana arvoni olivat kristilliset, joskin jo silloin edustin liberaalimpaa ja suvaitsevampaa siipeä. Toimin jo Kristillisen liiton aikaan 1990-luvun lopusta nuorisoedustajana eri rooleissa.

Aloitin toiminnan ammattiyhdistysliikkeessä vuonna 2007. Kiinnostukseni ammattiliiton asioihin virisi työpaikalla vallitsevien olosuhteiden takia. Lisäksi jonkinasteinen palo yhteiskunnallisiin asioihin on ollut yksi perusarvoistani teini-ikäisestä lähtien. Mielenkiinnon kohteet ovat vain vaihtuneet ajan saatossa ja elämäntilanteiden muuttuessa.

Varhainen aktivismi

Teini-iän vahva eläin- ja luonnonsuojelullinen aate johtivat kymmenen vuotta kestäneeseen kasvissyöntiin. Kannatin eri tavoin esimerkiksi Animaliaa, Vihreää liittoa, Amnesty Internationalia ja WWF:ää. Pääkaupunkiseudulla asuvana kävin lukuisissa eläinsuojelutapahtumissa, turkistarhausta vastustavissa mielenosoituksissa, ihmisoikeuksia ja sukupuolivähemmistöjä puolustavissa tempauksissa. Radikaaliin touhuun en osallistunut. En ollut mikään kettutyttö, en vandalisoinut, enkä halunnut aiheuttaa haittaa yleiselle järjestykselle.

Kaivopuisto 1990

Menin heti peruskoulusta päästyäni töihin. Ensin lastenhoitajaksi, sitten kauppapuutarhaan.

Taustalla kulki koko ajan halu osallistua yhteiskunnan kehitykseen eri tavoin.

Perhe ja työ

Perheen perustin varhain. 19-vuotiaana sain esikoiseni.

Sitä seurasi toinen lapsi 21-vuotiaana sekä

kolmas 26-vuotiaana. Mieheni kävi töissä. 1990-luvun lama ja muut tilanteet johti siihen, että jäin mielelläni kotiäidiksi. Perheeni muutti 2000-luvun taitteessa Imatralle miehen opiskelujen perässä.

Itse lähdin kymmenen vuoden kotiäitiyden jälkeen opiskelemaan metsätaloutta Ruokolahdelle. Valmistuin metsuriksi vuonna 2005. Vieläkin taustalla vaikuttivat luontoarvot. Katsantokantani oli muokkaantunut ajan kuluessa. Metsien totaalisuojelun vaatiminen muuttui realistisempaan käsitykseen. Töihin pääsin heti valmistumisen jälkeen metsäyhtiö Tornatorille. Poliittinen toimintani oli keskittynyt ruohonjuuritason tekoihin Kristillisessä liikkeessä.

Viikon metsätyöleirillä vuonna 2005

Kosketus ammattiliittoon

Ammattiliiton koulutukseen osallistuin ensimmäisen kerran, kun metsäalan työehtosopimusta uusittiin. Se oli iltakoulu. Melko pian sen jälkeen hain myös viikonloppukoulutukseen. Aiheina oli työsuojelu sekä aluehallintoviraston koulutus tilaajavastuulaista ja ulkomaalaisen työvoiman käytöstä.

Maa- ja metsätalousaloilla kausityövoiman käyttö on pitkä perinne. Itsekin kausityötä tehneenä kiinnostuin aiheesta. Nuo kaksi aihetta, työsuojelu ja ulkomaisen työvoiman käyttö kausitöissä, jäi minulle saman tien kiinnostuksen kohteiksi. Tuosta viikonlopusta voi sanoa ammattiyhdistysurani alkaneen.

Arvojen hiertäminen

Suomen Kristillistä liittoa, myöhemmin Kristillisdemokraatteja, on kutsuttu pikkukokoomukseksi. Elitistiseksi koetun pienpuolueen toiminta vaikutti tukevan enemmän yritystaloutta. Puolueen alkuperäiset arvot olivat mielestäni jäänyt marginaaliin. Vahvin uskonnollisuus on lieventynyt. Kristilliseen puolueeseen kuuluminen ei automaattisesti tarkoita, että olisi harras kirkonkävijä. Uudet suuntaukset ja ehdottomuudesta vapautuminen on tuonut uusiakin kannattajia. Toisaalta se on karkottanut henkilöitä, joiden arvot pohjautuvat vakaasti raamatullisiin arvoihin.

Työskentelin metsurina vuodesta 2005 lähtien. Kuuluin Kristillisdemokraatteihin ja harrastin ammattiyhdistystoimintaa. Minut kutsuttiin tutustumaan ammattiosastoni toimintaan vuonna 2007. Jo 2008 olin osaston hallituksen jäsen. Kävin ahkerasti ammattiliiton koulutuksissa. Tutustuin sen myötä samankaltaisesti ajatteleviin metsäalan ammattilaisiin.

Työväenaatteen palo vaikutti suhteessani Kristillisdemokraatteihin. Kävin pitkiä keskusteluja, jopa väittelyjä paikallistasolla siitä, ettei puolue oikeastaan ajanut työttömien ja köyhien asiaa. Ristiriitoja sain aikaan myös sukupuolivähemmistöjä koskevissa kysymyksissä.

Loikkasin Kristillisistä demareihin 2010 vaiheilla. Eduskuntavaaleissa 2011 tuin vahvasti ammattiosastoni kanssa kahta eduskuntaan läpipäässyttä henkilöä. Toinen oli metallialan vahva vaikuttaja Jukka Kärnä, toinen Venäjäteemallaan Suna Kymäläinen. Olin SDP:n jäsen kuitenkin vain pari vuotta. En päässyt sisälle paikalliseen toimintaan enkä tuntenut oloani kotoisaksi. Kaikessa hiljaisuudessa liityin takaisin Kristillisiin.

Ammattiyhdistysura

Kirjotukseni Särmä lehdessä

2007-2017 oli vauhdikasta aikaa ammattiyhdistysrintamalla. Minut valittiin ammattiosaston sihteeriksi, nuorisotoimijaksi ja koulutiedottajaksi. Annoin haastatteluja lehtiin ammattini puolesta sekä kirjoitin Tornatorin sisäiseen lehteen juttuja. Kirjoitin Metsälehden nettisaitille ahkerasti metsäalaa koskevista aiheista. Minut valittiin työpaikalla metsurien varatyösuojeluvaltuutetuksi sekä edustin metsureita valtakunnallisessa varustetyöryhmässä.

Opiskelin työni ohessa metsämestariksi vuonna 2010.

Kuuluin SAK:n paikallisjärjestöön, Kaakkois-Suomen aluetoimikuntaan ja Etelä-Suomen aluetoimintakuntaan. SAK:n riveissä aktiivina oli mielenkiintoista ja antoisaa työskennellä yhteistyössä yli ammattiliittorajojen.

Pidin ammattiosaston blogia ja omaa blogia. Viimeisiksi jääneissä Puuliiton valtuustovaaleissa olin äänikuningatar, joten pääsin Puuliiton valtuustoon ja metsäalan johtokuntaan. Edustustehtäviä kertyi.

Metsäalan suhdanteiden takia lomautusaikojen pituus vaihteli. Lomautuskaudella saatoin tehdä keikkatyötä lehdenjakajana, siivoojana sekä käydä liiton koulutuksissa.

2016 lopussa aloin pohtimaan omaa jaksamista ja perhearkea. Perhetilanteessa oli tapahtumassa asioita, jotka vaativat kaiken huomioni ja energiani. Mielestäni kaikki metsäalan ja muut edustukseni tuki toisiaan. En osannut päättää, mikä niistä olisi epäolennaisin ja minkä voisin jättää pois. Jostain oli silti luovuttava. Tiesin myös, että tulevat metsäalan työehtosopimusneuvottelut tulisivat olemaan vaikeat. Yksin se vaatisi paljon aikaa. Puuliitto oli lisäksi käynyt muutaman vuoden ajan eri liittojen kanssa yhdistymisneuvotteluja. Suuri myllerrys oli käsillä. Pian olisi uusi aika, uusi liitto.

Päätin 2017 hyvissä ajoin ennen liittofuusion syntymistä, että jätän joka ikisen tehtäväni. Se oli radikaali mutta jälkikäteen tarkasteltuna ainoa oikea ratkaisu.

1.1.2018 syntyi uusi Teollisuusliitto. Itse en ollut enää mukana poliittisessa- enkä ammattiyhdistystoiminnassa. Minulle riitti rivijäsenenä käydä ammattiosaston ja paikallisjärjestön kevät- ja syyskokouksissa. Joihinkin naisten päiviin osallistuin, koska ystävättäreni pyysi minua kovasti mukaan. Tulin myös luvanneeksi hänelle, että lähden ehdokkaaksi Teollisuusliiton liittokokousvaaleissa sekä seuraavissa kunnallisvaaleissa. Niihin oli vielä monta vuotta. Oli helppo luvata! Ystäväni periksiantamattoman työn tuloksena pysyin edes jotenkin kartalla ammattiliittokuvioista.

Uusi alku, samat kujeet?

Olin ollut aiemmin yhden nelivuotiskauden varatyösuojeluvaltuutettuna. Neljän vuoden tauon jälkeen asetuin uudestaan ehdolle. Minut valittiin jälleen Tornatorin metsurien varatyösuojeluvaltuutetuksi vuosille 2022–2025. Se tiesi sitä, että uudelleenkoulutus kutsui.

Opiskelin jälleen työn ohessa myös luonnonvaratuottajaksi. Valmistuin kesällä 2023 Samiedusta, Savonlinnasta.

Palasin myös ammattiosastoni toimintaan vuonna 2022. Ensin ammattiosaston hallitukseen varajäsenenä ja sittemmin varsinaisena jäsenenä. Myös SAK:n paikallisjärjestön hallitukseen pääsin. Kovin suuria virkoja en edes halunnut. Kunhan pysyin kartalla ajankohtaisista työelämän asioista edustaen omaa ammattialaani.

Kuntavaalit 2021

Teollisuusliittovaalien metsuriehdokasmainosten postitus

Itselleni mieluisaa hommaa on ulkotapahtumat ja ihmisten kohtaaminen toreilla. Tykkään lähteä porukalla jakamaan liittotietoutta eri tavoin. Kutsunkin itseäni toriluudaksi.

Kuntavaaleissa olin Kristillisdemokraattien ehdokas. Pääsin varavaltuutetuksi ja sain varalautakuntapaikkoja.

Liittovaalit 2023

Eduskuntavaalit 2023

Suomen hallitus aloitti systemaattisen säästö- ja leikkausohjelman. Tällöin arvostukseni hallituksessa mukana olleisiin Kristillisdemokraatteihin väheni dramaattisesti.

Sari Essayahin pesti maatalousministerinä sai laajalti arvostusta. Meppinä ollessaan hän puolusti Suomen omavaraisuutta maa- ja metsätalouden harjoittamisessa. Työnantajani edustajakin kiitteli laveasti, kuinka hyvin nimenomaan Sari Essayah oli metsäpolitiikassa onnistunut.

Itseäni alkoi kuitenkin korpeamaan Kristillisdemokraattien toiminta hallituksessa vastoin alkuperäistä arvopohjaansa. Oli siinä meillä köyhien ystävä ja kristillisen rakkauden irvikuva. Säästö- ja leikkaustoimet kohdistuivat suoraan jo ennestään vähempiosaisiin, työttömiin, opiskelijoihin, vanhuksiin. Kuinka puolue kehtasi edes! Jos Kristillisdemokraateilla olisi ollut selkärankaa, se olisi voinut irrottautua hallituksesta vastalauseena sortopolitiikalle.

Työväenaate ohjaa

1.2.2024 Senaatintorilla järjestettiin mielenosoitus hallituksen leikkauspolitiikkaa vastaan. Itse seisoin Aleksanterin patsaan juurella ammattiosastoni lipun kanssa. Minusta se oli kunniatehtävä. Siinä hetkessä sanoin itselleni: ’’ Olen kuitenkin henkeen ja vereen työväenliikkeen nainen. En siedä enää yhtään puolueeni toimintaa. Se ei ole minun arvojeni mukainen.’’ Voimaantumiseni hetkenä päätin erota Kristillisdemokraateista.

Teollisuusliiton liittokokousvaaleissa olin ollut metsäalan ehdokas vasemmistolaisen Teollisuuden Vaikuttajien riveissä. En tullut valituksi mutta minulle jäi mukava toimintaverkosto vaalien jälkivaikutuksena. Elokuussa 2024 minut valittiin Teollisuusliiton Kaakkois-Suomen Vaikuttajien toimintaryhmän varapuheenjohtajaksi.

Olin lupautunut lähtemään 2025 kuntavaaleihin ehdokkaaksi sitoutumattomana Vasemmistoliiton listoilta. Puolisen vuotta asiaa harkittuani liityin Vasemmistoliittoon. Loikkaukseni ei tuottanut juurikaan paineita. Ennen eropäätöstä kävin henkistä kamppailua lähinnä sen takia, että paikallistasolla kristillisissä oli monivuotisia tuttuja. Menettäisin sen verkoston. Kunnallistoiminnassa pienryhmät toki tekevät yhteistyötä. Vaikka loikkaus vaikutti isolta harppaukselta oikealta laidalta vasempaan, itse ihmiset eri laidoilta eivät ole olleet äkkijyrkkiä.

Olen aina tehnyt yhteistyötä ammattiyhdistysliikkeen sisällä yli liitto- ja puoluerajojen. Taskussa voi olla minkävärinen puoluekortti tahansa, tai ei korttia ollenkaan. Ammattiliiton jäsenen kannalta oleellista lienee se, kuinka edunvalvonta hoituu.

Senaatintori 1.2.2024 Painava syy